Isommalle ja pienemmälle lapselle

Kaikenlaiset ohuet käsineet ovat meidän perheessä katoava luonnonvara. Tein siis yhdestä äidiltäni saamasta jämäkerästä Jäbälle lapaset, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Tähän seuraavaan projektiin on ollut palat leikattuna elokuun alusta lähtien. Palat ovat selvinneet muuttolaatikoista ompelupöydälleni ja nyt sain viimein aikaiseksi kasata haalarin.

Tein reilu kaksi vuotta sitten samalla kaavalla ja kankaalla siskoni pojalle haalarin, nyt halusin tehdä vauvallemme samanlaisen. En tehnyt tähän haalariin huppuun korvia ja pidensin hieman lahkeita, mutta muuten samalla kaavalla mentiin. Tästä tuli pehmeä, lämpöinen ja ihana. Täydellinen kotiutumishaalari, pitääkin pakata tämä heti sairaalakassiin.

Rentouttavaa viikonloppua! Täällä ovat lumet sulaneet viimeisiä hippusia myöten, mutta siitä huolimatta kaupungilla on tänään joulunavaus. Onko siis nyt lupa kuunnella joululevyjä ja paistaa ekat piparit?

Hellurei, Hippi-Hilmukka!

Olen haalinut pitkin vuotta varastoon kestovaippoja. Jäbän kanssa kestoiltiin osittain ja haluan tämän uudenkin vauvan kanssa kokeilla, onnistuuko meiltä kestoilut. Kirppareilta on tarttunut matkaan niin taskuvaippoja kuin sisä- ja kuorivaippoja sekä lisäksi kävin äitini varastoista hakemassa muutamat kulahtaneet harsoliinat. Haluaisin kokeilla harson ja villapöksyjen yhdistelmää vauvan kanssa, Jäbän kanssa kun en tainnut kertaakaan päästä edes kokeilemaan villavaippahousuja.

Varastosta löytyi vielä hahtuvalankaa, josta lähdin neulomaan Novitan (talvi 2012) ohjeella villapöksyjä. Katsotaan, miten malli istuu käytännössä, näitä kun en ole aikaisemmin tehnytkään. Neulominen oli ainakin helppoa ja nopeaa, joten jos nämä osoittautuvat täydellisiksi villavaippahousuiksi, näitä on helppo tehdä lisää tarvittaessa.

Kolme kuukautta edellisestä...

...ja nytkin minulla on esitellä vain pieni kauluri, joka valmistui tänään Jäbälle todelliseen tarpeeseen. Ohje on oma sovellus ja lankana käytin lankavarastoni kätköistä löytyneitä baby merino-jämiä.

Olen neulonut, paljon. Olen myllännyt lankavarastojani näiden kolmen kuukauden aikana enemmän kuin vuoden aikana yhteensä. Neulominen on auttanut jäsentämään ajatuksia, pitämään stressin kurissa ja auttanut kuljettamaan viisareita kellossa eteenpäin.

Muutimme puolitoista kuukautta sitten omakotitaloon. Olemme opetelleet tutustumaan rintamamiestaloomme hiljakseltaan. Tunnustelemme, mikä tuntuu hyvältä ja mihin kaipaisimme muutosta. Remontti-intoa on toppuutellut vauva mahassani, joka kyllä osaa muistuttaa olemassaolostaan ja pakottaa lepäämään enemmän kuin tällä hetkellä haluaisin. Vauvalla ei ole mitään hätää, se tuli lääkärissä todettua, mutta minun pitää muistaa levätä ja ottaa niin rennosti kuin pystyn, koska muuten alavatsaan sattuu liikaa. Käsitöiden tekeminen on siis pitänyt järjen päässäni ja pukinkonttiin on syntynyt jos jonkinlaisia itsetehtyjä lahjoja. Niistä lisää sitten lähempänä joulua.

Elän tällä hetkellä muutoksien aikaa, eikä mieleni tahdo pysyä kaikessa tässä mukana. Käsityöt silti ovat ja pysyvät, onneksi minulla on olemassa tämä rakas harrastus.

Arki on koittanut loman jälkeen...

Käytin viimeiset lomapäivät siivoamalla kangaskaappiani. Huomasin, että olin jemmannut paljon kangastilkkuja, mitkä olivat hyvin epämääräisen kokoisia mutta ihania. Tilkut olivat jääneet yli esimerkiksi viime joulun joululahjaompeluksista. Ompelin muutamia tilkkuja yhteen ja leikkasin palat kaavojen mukaan pienen pieniksi housuiksi. Tällä kerralla pöksyjä syntyi kahdet, mutta tilkkuja jäi vieläkin yli.

Nämä pöksyt ovat melko tilkkutäkit, mutta jollakin tapaa rakastan näitä jo nyt yli kaiken. Näitä en anna lahjaksi, vaan odottelen käyttäjää saapuvaksi jouluna. Blogissa siis saattaa jatkossa esiintyä muutamia muitakin vauvanvaatteita, kankaat on leikattu jo valmiiksi pariinkin projektiin.

Onko muita, kenellä on lomat ohi vai onko joku (mieheni lisäksi) vielä niin onnekas, että lomat ovat edessä?

Tilkkupeitto hääparille

Tässä tämä koko kevään kestänyt ompeluprojektini nyt on. Saan antaa tämän tänään rakkaalle siskolleni ja hänen miehelleen häälahjaksi.

Kyseessä on siis päiväpeitto parisänkyyn. Materiaalina on pappani vanhat kauluspaidat. Värjäsin paitoja violetilla ja turkoosilla pesukonevärillä. Valkoisia kauluspaitoja piti käydä ostamassa kirpputorilta lisää, koska pappani varasto ei ihan riittänyt peittoon.

Leikkasin paidat osiin ja silitin osat. Leikkasin paidat 12x12 cm paloiksi. Ommeltuna palan koko oli siis 10x10 cm. Levitin ensin sydämeen tulevat palaset lattialle ja ompelin ne riveihin. Sen jälkeen lisäsin reunoille tarvittavan määrän valkoisia palasia ja lopuksi, saumanvarojen aukisilityksen jälkeen, ompelin rivit yhteen peitoksi. Paloja oli niin paljon, että lankakin loppui välillä kesken.

Tässä vaiheessa kirjailin peittoon morsiusparin nimikirjaimet sekä päivämäärän. 

Ompelin tilkkupeiton takaosan tikkikankaasta, joten tässä peitossa ei ole vanua ja vuoria erikseen. Oikaisin siis hieman, mutta hyvä niin, 270x310 cm kokoista peittoa oli jo muutenkin hankala käsitellä loppumetreillä ompelukoneella. Tein muutaman solmupiston peiton keskelle, jotta tilkkupeitto sekä taustakangas pysyvät paremmin yhdessä.

Peitosta oli todella hankalaa saada kuvaa ja kamerakin unohtui matkasta kriittisellä hetkellä, mutta ei anneta sen häiritä. Peitto on iso ja siihen varmasti mahtuu käpertymään sekä yksin, että yhdessä. Ja hääpäiväkin on aina muistissa.

Tässä teille, hääpari, 837 palaa rakkautta. Ihanaa päivää teille ja paljon onnea!

Lomalla

Lomalla on ollut aikaa ajatella puolen vuoden päähän. Olen nimittäin auttanut joulupukkia ja muutama pari villasukkia on jo viimeisteltynä odottamassa paketointia.

Ja olen jäänyt taas koukkuun. Uudet villasukat ovat jo puikoilla. Ei muuta, kuin tikuttamaan!

Projektia projektin perään

Kevät on ollut monella tapaa erityinen. Olen saanut kunniatehtävän olla kaasona kesähäissä kuukauden päästä ja olen päässyt auttamaan hääjärjestelyissä. Vapaa-aikani on siis kulunut niin kutsujen teossa, hääohjelmia suunnitellessa yms. kaason tehtävissä. Lisäksi olen tehnyt tulevalle hääparille häälahjan itse. Suuri ja rakas projekti on siis syönyt käsitöille varatun ajan totaalisesti muutaman viime kuukauden aikana. Tätä projektia en voi julkistaa ennen hääpäivää, jotta yllätys säilyy loppuun asti, joten tämä on siis syy blogihiljaisuuteenkin. Olisi niin paljon päivitettävää, mutten voi vielä. Pitää odottaa kuukausi.

Ompelukone on siis hurissut jo jonkin aikaa ja innostuin häälahjan valmistumisen myötä tuhoamaan kangasvarastoa hieman. Ompelin kolme kassia sisätaskulla. Helppoa, käytännöllistä ja nopeasti valmista. Kaksi kassia matkasivat tänään jo uuteen kotiin ja huomenna viimeinenkin kassi pääsee käyttöön. Kaappitilaa olisi tärkeää saada tyhjäksi vielä tämän vuoden puolella, joten tulen todennäköisesti tekemään näitä kasseja enemmänkin. Näitä kun on niin kiva antaa myös lahjaksi.

En siis ole unohtanut rakasta blogiani enkä tärkeää harrastustani. Palataan toivottavasti taas pian!