Todellinen irtiotto tuli otettua alkuviikosta, kun Riihimäen porukoiden kanssa mentiin viettämään päivää Helsinkiin. Olisin halunnut enemmän kierrellä keskustassa (onneksi eksyttiin kerran, sain ihailla Helsinkiä edes vähän kauemmin ;)) mutta matkassa ollut yläasteikäinen poika halusi koko ajan Linnanmäelle joten oma kulttuuriloma jäi vähän suppeaksi. Aamulla lähdettiin aikaisin ajelemaan ja mentiin Tekniikan museoon. Sateinen aamupäivä kului siellä iloisesti vanhoja laitteita katsellessa ja vanhoilla puhelimilla soitellessa. Parasta oli, kun näin vanhanajan keittiössä vanhojen laitteiden joukossa samanlaisen mankelin ja kahvipurkin kuin meillä on aina ollut. Tosin mankeli on ruskea, eikä valkoinen. Arvostan vielä enemmän tämän jälkeen kotini mankelia, vanhus on jo 30 vuotias ja toimii moitteettomasti. Joka tapauksessa suosittelen siellä käyntiä jokaiselle!
Pahoittelen kuvien laatua, valaistus kaikkialla ei ollut paras mahdollinen ja salamaa kiellettiin käyttämästä.
Samaisella reissulla kävimme Luonnontieteellisessä museossa. Hieno paikka sekin, tosin ihmismäärän paljous esti ihailemasta kaikkea mitä museossa oli.
Olin viime viikonloppuna häissä. Morsiuspari pyysi minua kuvaamaan tapahtuman ja sehän sopi. En ollut läheistä sukua heille, joten tuntui luonnolliselta olla kuvaamassa. Häiden jälkeen katselimme kuvia ja he olivat enemmän kuin tyytyväisiä. Olin kuvannut kaiken mitä haluaisin omista häistä jäävän talteen; morsiuskimpun, koristeita, häämaisemaa, kaikkia ihmisiä, ruokakattauksia ja hääkakun. Herra J oli videokuvaamassa ja saamme palkaksi saunaillan heidän ihanassa pihasaunassaan. Oli ihanaa, kiitos <3.
Häälahjaksi tein viinilaatikon suojan, johon kirjailit morsiusparin nimikirjaimet ja päivämäärän.
Käsitöitäkin olen jotain saanut aikaiseksi. Häihin tein pienen hihattimen kirkkoa varten, mutta siitä tuli mielestäni ruma ja aivan liian iso, vaikka tein pienimmällä koolla. Kuvia siitä ei otettu, koska itse olin kameran takana. Mutta ei siitä niin väliä.
Äskettäin valmistui kolmiohuivi, mitä teinkin pari kuukautta vähemmän ja enemmän intohimoisesti. Lankana oli Suuren käsityölehden 20 v juhlalanka, eli 14 vuotta vanha lanka. Kirpparilöytö ja sitä jäikin vielä sellaiset 9 kerää. Lopputulos on tyydyttävä, mallikerta ensimmäisten kerroksien jälkeen helppo. Ohjeen otin täältä.
Tein itseni kanssa sopimuksen, etten osta kesälomallani yhtään ainutta lankakerää. Vanhoja lankoja on niin paljon, että niistä olen kehitellyt jo vaikka mitä. Mutta kas kummaa, sain päähäni, että haluan aloittaa palmikkovillapaidan teon, mutta siihen pitäisi ostaa lankaa. Pitää odottaa syksyyn ja etsiä rauhassa sopivaa lankaa, ettei käy samalla tavalla kuin edellisessä villajakussa.
Näistä tunnelmista lähdenkin viettämään lauantaitani mummulaan korjailemaan puita sisävarastoon. Moikataan kun tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti