Puen poikani vaaleansiniseen

Tässä yhtenä päivänä innostuin purkamaan Jäbän hoitopöydän ja samalla laitoin Jäbän vaatteet hoitopöydän alta vaatekaappiin. Katselin hetken pinoja ja totesin, kuinka ihanan värikkäiltä kasat näyttävät. Tuli mieleen tämä Puutalobaby-blogissa ollut postaus ja kuva, missä kysytään "tytön vai pojan vaatepinot?". Niin, pystyisikö tuosta pinosta sanomaan, kuuluuko vaatteet tytölle vai pojalle. En ole ostanut Jäbälle vaatteita juuri lainkaan, muutamaa kirppispaitaa lukuunottamatta, joten kaikki vaatteet on joko peritty Jäbän serkkutytöltä tai saatu lahjaksi. Mistä olen enemmän kuin kiitollinen.

Tämän samainen sekkutyttö täytti 2 vuotta ja päätin ostaa hänelle vaatteita lahjaksi, niitä kun tarvitaan aina. Kävelin kauppaan tytön koko mielessäni ja tajusin, että sen kokoiset vaatteet on jo jaoiteltu selkeästi tyttöjen ja poikien vaatteisiin. Tytöille on vaaleanpunaista, sydämiä ja röyhelöä, pojille puolestaan sinistä, autoja ja hirviöitä. Siinä hyllyjä katsoessani päätin, että minähän teen pojalleni vaatteet itse (ainakin kokeilen). Blogeissa näen toinen toistaan upeampia vaatteita ja käsityölehdet ovat täynnä erilaisia lasten perusvaatekaavoja. Eikä niitä kaavoja nyt niin vaikeaa voi olla jäljentää valmiistakaan vaatteesta.

Onko teillä jotain suosituksia, mistä kannattaisi lastenvaatteisiin sopivia kankaita tilata? Mikä materiaali on ykkönen, mikä ei toimi lainkaan? Onko jotain vinkkejä ompeluun liittyen? Ja tietenkin, missä on paras hinta-laatusuhde?

Ajatuksia

Vaikka pääni on iso, tuntuu ettei se ole riittävän iso näin moniin ajatuksiin kerralla. Neulon yksinkertaisia juttuja, jotta saan ajatukset jäsenneltyä. Paljon on asioita hoidettavana, paljon on myös sellaisia, mille en voi tehdä mitään. Ne tarvitsevat kypsyttelyä. Siksi tarvitsen värejä, tarvitsen pehmoisia lankoja. Uppoudun kauniisiin kuviin moneksi hetkeksi. Tarvitsen hieman rauhaa kaiken tohinan keskelle. Tuntuu tapahtuvan kerralla aivan liikaa.

Haen vielä toisen kupillisen teetä ja keskityn hetkeksi koulutehtäviin. Haluan tehdä jonkun valmiiksi asti.

Sukat on sillä makkaralla...

Tässä kauan valmiina olleet makkarasukkien harjoitusversiot. Ystävälle nämä tulevat ruskeasta Nallesta, näihin käytin jämäkeriä. Tällaisilla helteillä ei tee mieli neuloa yhtään mitään. Pitäisikö ottaa virkkuukoukku sekä puuvillalangat ja kehitellä niistä jotakin... Vaikka niitä helppoja patalappuja. Voiko patalappuja innostua tekemään liikaa...?

Vanhan loppu ja uuden alku

Saanko kysyä, mihin ihmeeseen katosi vuosi 2009? Huomasin syksyn menevän silmieni ohitse tosi nopeasti. Koulu oli yhtä suorittamista. Jos yrittäisin parantaa tapani ja olla miettimättä koulujuttuja koko ajan, ehkä sitten jaksaisin vapaa-ajalla neuloa ja tehdä muitakin käsitöitä. Joululoma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Täysi irtiotto arjesta. Lomalla on ollut aikaa olla kotikotona, syödä itsensä ähkyyn jouluruuista ja suklaasta. Nauttia talvipäivistä, ihanaa lunta on jokapuolella. Olla viikon verran vuoteen omana, oksennella ja sairastaa. Nyt elämä alkaa taas voittamaan. Lomalla ei kuuluisi tehdä mitään kouluun liittyvää, mutta saimme vähän "läksyä" joten minkäs teet. Neuloin pallon ja kuvasin kaikki työvaiheet. Tässä kuva valmiista tuotoksesta. Pallon sisällä on kulkunen ja vanhempien luona oleva vanharouva Nappi (13 v kissamme :)) innostui pallosta niin paljon, että leikkiessään ehti repimään siitä muutamia lankojakin jo irti. Joululahjoja en ole saippuoiden lisäksi ehtinyt ollenkaan tänne kirjaamaan. Toisin kuin viime vuonna, omatekemiä lahjoja sai vain kummipoikani ja hänen äitinsä, eli siskoni. Siskoni sai synttärilahjaksi syksyllä avaimenperä-nallen ja halusi heti toisenkin. En halunnut tehdä ihan samanlaista, joten tein tällä kertaa pupun. Oli mieluinen lahja. Kummipoika sai unikaverin. Ekana joulunaan hän sai apupupun, joka kuulemma on ollut päiväkodissa unikaverina. Halusin tehdä hänelle kotiin oman pehmon ja jämälangoista syntyi tällainen otus. 3 vuotiaana poikana autot ja kovat paketit kiinnostivat enemmän, mutta myöhemmin tämä veijari on viettänyt öitä kummipoikani vieressä. Lupauksia en uskalla uutena vuotena tehdä, mutta toiveita olisi. Haluan ostaa opiskelijan keittokirjan ja opetella tekemään monipuolisempaa ruokaa. Lisäksi jo alussa pohtimani irtiotto koulusta olisi hyvä sisäistää. Lisäksi tänä vuonna haluan saada valmiiksi poikaystävälleni aloittamani villapaidan ja unelmoida ja toteuttaa aivan ihania neuleita enemmän kuin viime vuonna.

Onnellista uutta vuotta jokaiselle!