Kuvituksia

Toukokuu on hujahtanut jo ties monenteen päivään. Olen ollut harjoittelussa ja koittanut siinä sivussa suorittaa muutamia kesäopintoja. Päivisin olen askarrellut, ideoinut, lukenut tenttiin sekä unelmoinut. Kameraan on tallentunut kaikenlaista ja haluan osan täällä jakaa. Olen ollut erittäin ahkerana käsityörintamalla, mutta kaikki valmiit tuotokset ovat sellaisia mitä en täällä voi esitellä. Lisäksi olen neulonut melkein valmiiksi villatakin lapsokaiselle, joka voi tulla maailmaan minä hetkenä hyvänsä. Tällä hetkellä kaikki käsityö on melkein valmista. Kyllä mä vielä otan itseäni niskasta kiinni. Nyt vaan kiinnostaa niin paljon kaikki muu.

Kevät

Kevät saapuu kohisten. Rakastan maiseman harmautta, valoa, lämpöä. Siksi lähdin aamulla kameran kanssa ulos, oli pakko ikuistaa maisemaa.

Innostuin jopa näistäkin, en olisi kyllä uskonut. Maailmanennätyspeittoon olisi tarkoitus tämä lähettää, kunhan saan reunat virkattua ja pingotettua.

Porororo

Olin intensiivisellä kurssilla. Tein poron. Rautalangasta. Isoveljensä odottaa kuvausta.

Sankareita kaikki

Kiireinen kevät. Muuta selitystä blogihiljaisuuteen ei ole. Haluan esitellä teille puutyöni, jotka olen tehnyt koulussa. Kauhasta tuli sympaattinen, vaikka onkin vähän kolhuinen. Lisäksi syntyi kuviosahalla kukkia. Aion vielä laittaa maalin päälle ja magneetin taakse. Tykkään niistäkin.
Villatakki on valmistunut jo aikapäiviä sitten. Mutta kun sovitin sitä kummipojalleni, kaula-aukko oli aivan liian iso. Pitää varmaan virkata jonkinlainen reunus, jotta takki pysyy pojan päällä. Siitä tuli muutenkin vähän iso. Miksi en osaa tehdä istuvia vaatteita... Malli on kuitenkin kiva ja todella helppo. Aloitin heti tekemään toista vähän pienempää.

Onnea on...

...aurinko, rakkaat ihmiset, käsityöt, sauna, rauhallisuus.
Niistä nautin viikonloppuna, jotta jaksan myöhemmin.
(kuva eiliseltä aamupäivältä, silloin kuin oli vielä rauhallista ja aurinko paistoi)

Vuoden ensimmäinen viime vuoden merkeissä.

Uusi vuosi on hyvä aloittaa viime vuoden viimeisillä käsitöillä, eli joululahjoilla. Syksy kului jo aikaisemminkin kertomani tilkkupeiton parissa ja sain kuin sainkin tehtyä peiton jouluksi. Tunne oli mielettömän mahtava, kun ompelin viimeisiä tikkauksia peittoon ja katsoin sitä valmiina. Rakastan tätä peittoa yli kaiken ja kuulemma uusi omistajakin tykkäsi peitostaan. Äitinsä varsinkin.
Lisäksi ompelin äidilleni Tildan kevät kirjasta hanhen. Sai taas yhden kokoelmiinsa. Hänkin tykkäsi kovasti, myös minusta hanhi onnistui hyvin. Näitä olisi mukava tehdä lisää, mutta jotenkin se pieni piipertäminen ei ole minun juttuni, ainakaan vielä.
Ja lisäksi äitini sai sukat. Hän on tehnyt monet sukat perheelleen, muttei yhtäkään itselleen joten päätin korjata tilanteen tekemällä hänelle omat. Lanka tosin ei ollut ihan nappivalinta. Novitan Tico-tico oli hieman liian ohutta minun makuuni ja jouduin purkamaan sukat moneen kertaan, jotta sain niistä sopivan kokoiset. Lisäksi minua harmittaa suunnattomasti se, että onnistuin varressa saamaan raidat juuri samalle kohdalle, mutta sitten toisessa sukassa kantapään kohdalla langassa oli solmu ja näin ollen raidat menivät loppusukissa aivan erilaisesti.
Viimeinen viikko lomaa jäljellä. Ja taas monta kouluasiaa, mitkä pitäisi hoitaa alta pois. Tästä tulee kiireinen kevät. Ahdistaa...

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Vuosi on melkein lopuillaan ja on aika katsastaa mitä sitä loppuvuonna tulikaan tehtyä. Joululahjojen esittelyn teen hieman myöhemmin, koska kuvaaminen unohtui ennen joulua. Mutta vaikka luulin, etten saa mitään jouluksi tehtyä, sain kolme lahjaa kasaan. Mutta niistä siis tuonnempana.
Ennen joulua tein itselleni joulumekon. Löysin kirpputorilta parilla eurolla pyöreän pöytäliinan, joka oli aivan priimakunnossa. Ei muuta kuin keskelle reikä ja resorit kiinni ja se oli siinä. Hieman arvioin ympärysmittani liian suureksi, joten hameen kanssa piti pitää vyötä, ettei se kokonaan tipahtaisi. Mutta jouluksi tuo hame oli nappivalinta, sai syödä itsensä moneen kertaan ähkyyn, eikä vaatteet kiristäneet missään vaiheessa.
Sain joululahjaksi kilon valkoista virkkauslankaa. Olen jo aloittanut virkkaamaan yhtä pitsiliinaa. Kuka tietää, mitä siitäkin tulee, mutta aloitettu on jo. Uutena vuotena on tarkoitus viettää siskoni kihlajaisia. Tein parille yhteisen lapasen, josta tuli hieman kotikutoisen näköinen. Sovelsin lapasen alusta loppuun itse ja sen on näköinenkin. Mutta ajatus on tärkein, eikös vaan... Toivottavasti uusi vuosi antaa enemmän aikaa tehdä juuri niitä asioita, mitä itse haluaa ja olisi mukava saada blogiinkin useammin päivityksiä. Lupauksia en pysty tekemään, mutta sanotaan vaikka näin, että ajatuksissa tämä blogi on joka päivä.

Ei muuta kuin hyvää uutta vuotta kaikille tasapuolisesti! Paukutellaan niitä raketteja sitten varoen ja valppain mielin!