Pipo

Kevät on trikoopipojen aikaa. Tein Jäbälle uuden pipon samalla kaavalla kuin viime keväänä. Jäbä valitsi kankaat ja minä hoidin ompelun. En olisi itse valinnut näin ärtsyä väriyhdistelmää, mutta poikani rakastaa värejä. Menkööt siis tämän kerran.

Parasta oli se, että kankaiden leikkuusta valmiiseen blogipäivitykseen meni puoli tuntia. Voisin sanoa, että varsin tehokas tapa käyttää Typyn päiväunet.

Viimein vaatteita omalle vauvalle ja yhdet lahjasukat

Nyt viimein tein Typyllekin hieman täydennystä vaatekaappiin. Piirsin kahdesta kaupan housuista kaavat ja kokeilin ommella niistä housut. Koekintut nukkuvat vielä päiväunia, joten en saanut sovitettua, kumpi malli olisi parempi, mutta näyttävät melko toimivilta pöksyiltä. Helpothan nämä ovat kuin mitkä, kaksi samanlaista kappaletta yhteen ja resori vyötärölle, ei helpommaksi voisi vaatteiden teko enää mennä. Kangas on Paapiin pussupussista aikoinaan tullutta, hieman liian vaaleanpunaista omaan makuun, mutta tulipahan sillekin kankaanpalalle käyttöä.

Lisäksi ompelin Typylle mekon samalla kaavalla, kuin kummitytölleni, hieman vain pienemmällä koolla. Tämä kangas on myös possupussin sisällöstä ja tästä tykkään erityisen paljon. 

Koko on 74, aivan liian iso vielä meidän keijukaiselle, mutta lapsilla on onneksi tapana kasvaa.

Neuloin viime viikolla myös tämän vuoden ensimmäiset villasukat. Tämän parin ei kuitenkaan pidä odottaa jouluun asti, että pääsisivät käyttöön, vaan nämä menivät 50-vuotislahjaksi. Lanka on seiskaveikkaa ja 100 gramman kerä riitti juuri ja juuri näihin sukkiin.

Lankavaraston tyhjennystä tähden muodossa

Virkkasin tähden loputtomasta lankavarastostani löytyneistä Dropsin Fabel-lankakeristä. Virkkasin niin kauan, kuin lankaa riitti ja toivoin, että tähdestä tulisi sopivan iso tarkoitukseensa.

Tämähän toimisi ihan hyvin tähtipeittona, mutta virkkasin tämän lämmikkeeksi Typylle, kun hän on kantorepussa. Kannan Typyä harvakseltaan, joten tällainen peitto toimii hyvin takin parina, eikä tarvitse ostaa kantotakkia kaappiin pölyttymään. Idea tähän löytyi Pinterestistä. Jospa sitä innostuisi kantamisesta vähän enemmänkin, koska nyt on ainakin varusteet kohdillaan.

On hieman vaikeaa kuvata kantorepussa nukkuvaa lasta peitto päällään, mutta eiköhän näistä hieman selvää saa, miltä peitto näyttää päällä.

Ompelukärpänen

Ompelukärpänen iski ja ompelin kummitytölle syntymäpäivälahjaksi mekon. Kangas on Paapiin possupussista ja se riitti juuri ja juuri 98/104 kokoiseen mekkoon. Samalla tuli testattua uusimmasta Suuri Käsityölehden numerosta mekon kaava. Tällä samalla kaavalla teen taatusti typyllekin mekkoja, tuntuu aika näppärältä mallilta.

Possupussin mustavalkoisin kangas osui silmääni kangaskaappia myllätessäni ja ompelin siitä lapsosten pikkuserkulle housut.

Samalla tuli tehtyä hieman värikkäämmätkin, kun ompelun vauhtiin pääsin. Nämä housut matkaavat samaan osoitteeseen, kuin edellisen postauksen pyöreä matto.

Nyt kun vieraitten lapset on vaatetettu, voisi tehdä jotain kivaa myös omille muksuille. Löytyi sopivasti laatikon pohjalta vielä noita Hilmukka-merkkejäkin. :)

Kun kaikkea tarvitsee tehdä kaksi...

Etsin netistä ohjetta virkattuun vaunuleluun ja löysin hauskan virkatun pupun ohjeen. Virkkasin paksusta puuvillalangasta ohuella koukulla violetin pupun todetakseni, että se on vaunuleluksi aivan liian iso. Kun pupu valmistui, Jäbä ihasteli sitä ja halusi tottakai itselleen samanlaisen. Tein hänelle vihreän pupun, samasta langasta kuin joskus olen hänelle tehnyt autopaidan. Koska täytyyhän sitä molemmilla puput olla.

Virkkasin pupun ohjetta mukaillen astetta pienemmän yksilön. Virkkasin myös lisäksi palloja, jotta sain vaunulelusta värikkään ja toivottavasti Typynkin mielestä mielenkiintoisen. Kiinnitin pallot toisiinsa ketjusilmukkanyörillä ja päihin solmin isäni henkseleistä otetut nipsut.

Ja tottakai, kun virkkasin Typylle palloja, halusi Jäbä samanlaiset. Langanjämistä syntyi pari, millä leikkiä. Koska täytyyhän molemmilla palloja olla.

4 kiloa kudetta

Virkkasin tuossa muutama hetki sitten Jäbän kummitädille toiveiden mukaisen maton. Tilasin ohutta ontelokudetta Tapion kaupasta, mustaa, valkoista ja kahta eri sävyistä harmaata. Itse maton virkkaamiseen ei kulunut kauaa aikaa ja lopuista kuteista virkkasin vielä lelukorin samaan osoitteeseen.

Itse kuvaaminen vaan osoittautui haasteelliseksi hommaksi. Koska sopivaa hetkeä kunnon kuviin ei vaan tullut, isken blogiin puhelinräpsyt. Äitiyspakkaus on mattokuvassa helpottamassa koon hahmottamista. Siitä tuli iso!

Helppoa ja nopeaa, niinhän sitä luulisi

Aika ei tahdo riittää käsitöille. Oli ristiäiset, talvilomat ja ai niin, nuo kaksi lasta. Pienemmän kanssa arki on lähtenyt hyvin käyntiin, hän kasvaa kohisten ja nukkuu hyvin. Mutta vapaa-aika, onko se jotain syötävää?

Olen kuitenkin saanut viimein ommeltua meidän olkkariin verhot! Eihän siinä mennyt kuin puoli vuotta... Ostin valkoista pellavakangasta kaksi metrin palasta, ompelin sivut ja laitoin tankoon roikkumaan yhdessä pappani vanhojen vöiden kanssa. Olohuoneessamme on siis kahteen suuntaan ikkunat ja molemmat ikkunat saivat koristuksekseen samanlaiset verhot. Idea on aikoja sitten tullut vastaan netin ihmeellisestä maailmasta. Tykkään näiden verhojen rentoudesta ja yksinkertaisuudesta. Silti nämä eivät ole mielestäni tylsät. Juuri hyvät meidän olkkariin.

Toinen valmistunut käsityö ovat villasukat typyn pikkuserkulle, neljän kuukauden ikäiselle poitsulle, jonka jalka kasvaa kohisten. Lanka on jotain 100 prosenttista villalankaa, ovat lämpöiset kengänkorvikkeet räntäiseen kevätilmaan.