Possu

Heippa hei! Viikon verran olen ollut sairaslomalla. Flussa iski nurkan takaa ja yhden päivän piti sellaista 39 asteen lämpöä. Mutta se lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ikinä ennen minulla ei ole ollut tuollaista kuumetta! Olin sangyn oma torstain ja perjantaina olo oli jo moitteeton. Mutta eipä tämä tähän jäänyt. Nukuin perjantai ja lauantai välisen yön todella huonosti, kutitti niin paljon käsiä, tarkemmin sanottuna sormia. Päivän mittaa olo tuli huonommaksi ja huonommaksi ja jalkapohjatkin alkoivat sattumaan. Päivystykseen vaan ja koska oli lauantai, epäilimme äitini kanssa Porissa olevan ainut päivystys. Puoli kuudelta minulle sanottiin, etteivät he ota minua vastaan, Harjavallassa olisi sittenkin ollut lähempi päivystys. Kehtasivat lähettää minut takaisin, eikä vastaanottovirjailija edes kuunnellut, mikä minun oli! Turhaan en koskaan ole lääkärille mennyt, enkä ikinä ota pieneen kipuun särkylääkettäkään. Ei muuta kuin kaasu pohjaan ja Harjavaltaan. 2 minuuttia vaille kuusi olin Harjavallan päivystyksessä, jossa kuudelta loppuisi päivystys. He meinasivat lähettää minut Poriin, mutta mieli muuttui, kun kerroin että minut oli lähetetty tänne. Hoitajakin kirosi Porin terveyskeskuksen maasta taivaaseen ja kuunteli ja kyseli kaikessa rauhassa, mikä minun oli. Lääkäri otti minut vastaan ja sanoi tämän olevan ilmiselvä enterorokko, suu- ja sorkkatauti. Jalkapohjat tulisivat täyteen vesikelloja, samoin kuin kädet. Koska olen työssäoppimassa ja tarvitsen jalkojani ja käsiäni eniten, hän kirjoitti minulle sairaslomaa viikoksi.

Voin taata, etten koskaan mene niin kylmään paikkaan kuin Porin sairaala! Minulle oltiin töykeitä, asiaani ei otettu vakavasti ja tunsin alentavaa kohtelua. Toki ymmärrän sen, että minun olisi pitänyt mennä Harjavaltaan ensimmäiseksi, mutta luulin että Porissa on viikonloppuisin päivystys. Äitini soitti ennen kuin lähdimme Harjavaltaan, muttei saanut vastausta, joten oli ihan ymmärrettävää että menimme Poriin. Virkailija teki työtään, mutta hei, vähän inhimillisyyttä! Kello oli puoli kuusi ja hän tiesi päivystyksen menevän kiinni Harjavallassa kiinni kuudelta. Onneksi Harjavallassa oli ihminen sairaanhoitajana ja sain ansaitsemaani palvelua ja hoitoa. Todella iso kiitos siitä! <3

Kaikista pahinta tässä on se, etten ole viikkoon voinut tehdä mitään! Olen voinut vain katsoa televisiota. Ruoka on paloitettu (itse toki olen syönyt, tosin vähän hitaammin kuin yleensä) ja äitini jopa pesi minut lauantaina suihkussa, kun en pystynyt shamppoota ottamaan käsiini rakkuloiden takia. On ollut niin uusavuton olo, ettei tosikaan. Toivottavasti vanhenen kunnialla, eikä kenenkään koskaan tarvitse syöttää tai pestä minua. Se tuntui niin alentavalta. Nyt on olo kuitenkin parempi, vaikka rakkuloita käsissä on vieläkin, tosin niitä ei kutita enää yhtään. Huomenna töihin, onhan viiminen viikko menossa työssäoppimista.

Ennen sairasteluani aloitin palmikkopipon uusimmasta Modasta, mutta käytin eri lankaa ja piposta tuli liian pieni. Iso pää, minkäs sille mahtaa. Purin koko höskän ja ajattelin lisätä yhden tai jopa kaksikin mallikertaa. Saas nähdä miten likan käy.. Kuvassa pipo on ennen purkua, ihan hyvässä vaiheessa silloin.


Viikko sitten löysin kankaita kirpparilta, ihania!


Olen unohtanut muuten kuvata yhden illan aikaansaannokseni. Mutta en uskalla sitä vielä paljastaa, synttärisankari voisi saada vihiä ;)

Jos ensiviikolla pääsis taas neulomaan. Nauttikaa te siitä ketkä pystytte siihen!