Eräät 2-vuotisjuhlat

En ole tehnyt oikeastaan mitään käsitöitä. Silti tuntuu, että koko ajan olen tekemässä jotakin. Jäbä aloitti pitkän kesäloman jälkeen päiväkodin viikko sitten ja minä olen orientoitunut opinnäytetyöhön sekä töiden takia kuunnellut lastenlauluja sekä suunnitellut jumppakuvioita. Ensi viikolla aloitan työt opintojeni ohella, mikä tuo oman jännityksensä ja stressinsä arkeemme. Mutta viikon päästä ollaan taas viisaampia, kun kaikki on lähtenyt käyntiin. Nyt eletään tällaisessa odottavassa tilassa.

Tähän viikonloppuun on kuitenkin kuulunut juhlimista. Jäbä täytti perjantaina 2 vuotta! Viime viikonloppuja juhlimme mummulassa synttäreitä autokakun voimin ja eilen vietimme ihanan päivän kotona synttärivieraiden sekä vohvelikasan seurassa. Pitkien välimatkojen vuoksi olemme todenneet hyväksi viettää synttäreitä kahdessa osoitteessa ja onhan se kivaa päästä juhlimaan kahtena viikonloppuna näinkin suurta juhlaa.

Kiitos kaikki ihanat, jotka teitte Jäbän synttärit mahdolliseksi. Autoja rakastava poika oli koko päivän haltioissaan ja vielä ennen iltapuuroa oli pakko päästä leikkimään hetkeksi parkkihallilla. Tuntuu hyvältä tietää, että meillä on ympärillämme näin paljon rakkaita ihmisiä.

Penninvenyttäjän verhot

Elämme suurien muutosten aikaa. Kuten jo olen aikaisemmin sanonut, Jäbän huoneen raivaus on ollut työnalla ja nyt noin viikon poika on nukkunut omassa huoneessaan isojen lasten sängyssä. Pinnasänky laitettiin kasaan odottamaan seuraavaa käyttäjää (samalle tyypille, jolle tein syksyhaalarin) ja työpöytäni raahattiin makuuhuoneeseemme. Viimein huoneet ovat siinä tarkoituksessa kuin melkein vuosi sitten muuttaessamme suunnittelimme.

Ennen kuin Jäbä pystyi nukkumaan omassa huoneessaan, oli pakko tehdä ikkunaan verhot. Sälekaihtimia tai mitään muitakaan pimennysverhoja huoneessa ei ollut entuudestaan joten laitoin ompelukoneen laulamaan. Moni (järkevä) ompelija olisi marssinut kangaskauppaan, ostanut pimentävää verhokangasta ja ommellut yhdessä illassa sopivat verhot. Mutta tämä penninvenyttäjä keksi käyttää varaston puuvillakankaita hyödyksi ja silppusin vanhoja kaikaita 20x20 kokoisiksi paloiksi. Siinä meni oudonmalliset pussilakanat, tarpeeksi kauan marinoitu hameentekele sekä monia käsityökankaita, mitä olen ostanut vain ostamisen ilosta monia vuosia sitten. Ihan pari kertaa kävi mielessä käydä ostamassa Jyskistä valmiit verhot pilkkahintaan, mutta kun olin työhön ryhtynyt, niin se oli pakko saattaa myös päätökseen.

Tai melkein päätökseen. Tein molemmat pääliosat, eli tilkkuosat valmiiksi ja löysin kaksi isoa palaa ruskeaa kangasta vuoriosaan. Toinen pala oli kuitenkin hieman toista pienempi, eikä se riittänyt toiseen sivuverhoon. Siinä vaiheessa päätin, että kyllä se yksikin verho pimentää huonetta ihan tarpeeksi ja ompelin toisen verhon loppuun asti. Ja hyvin se on pimentänyt, vaikkei ihan koko ikkunaa peitä. Toinen sivuverho odottaa inspiraatiota ja toivottavasti sekin valmistuu jossain vaiheessa, ehkä vuoden päästä, kun jaksan miettiä miten saan vuoriosan rakennettua. Ja minähän en mene kauppaan ostamaan kangasta sitä varten, en tosiaankaan.

Syksyn uudelle tulokkaalle

Syksyllä minusta tulee triplatäti. Tämän arvonimen kunniaksi ompelin tulokkaalle haalarin, joka ei ole liian kuuma vaan juuri sopiva automatkoille. Ja jos kauhean kylmä talvi tulee, tätä voi käyttää välihaalarina vaunupäikkäreillä.

Kangas löytyi Eurokankaan palalaarista. Taisi olla jotain 2-laatua, tuntui että kuviot on painettu kankaaseen vinosti enkä saanut niitä kohdistettua hyvin. Pala oli kuitenkin edullinen sekä tosi iso, joten saan tehtyä toisenkin jos tarve vaatii. Kankaan nurjalla puolella on pehmeä karva joka tuntuu hyvältä ihoa vasten ja lämmittää sopivasti. Kaavat otin Suuren Käsityölehden 40-vuotisjuhlanumerosta, 1/14.

Vähän on kupruja siellä täällä mutta toivottavasti tulee käyttöön. En vaan voi uskoa, että joku tyyppi voi mahtua noin pieniin haalareihin... Ja katsokaa, siinä on solmutkin hupussa!

Laiska töitään luettelee

Kesäloma alkoi maanantaina. Se tarkoittaa meidän perheessä sitä, että Jäbä ei mene päiväkotiin ja itse pidän lomaa opinnäytetyön kirjoittamisesta. Lähetin opparin opettajalle kommentoitavaksi, joka lupasi ennen omaa kesälomaansa lukaista sen läpi ja vähän kommentoida sitä. Jos tulee lomalla tylsää Jäbän päiväuniaikaan niin voin sitten korjailla kirjoituksiani. Hah.

Koulu on vienyt voimat taas niin totaalisesti, ettei käsityörintamalla ole mitään valmista. Ajattelin kuitenkin hieman kerätä ajatuksia kasaan ja listaihmisenä kirjoittaa vähän ylös projekteja, mitä haluaisin lomalla saada aikaiseksi.

- Jäbän huone on toiminut varastona/työhuoneenani viime syksystä asti. Jospa nyt lomalla olisi aikaa siirtää työpöytäni makuuhuoneeseen Jäbän pinnasängyn tilalle ja siirtää poika nukkumaan omaan huoneeseensa isojen lasten sänkyyn. Tämä toimenpide vaatii kuitenkin patjan ostoa kirpparilta löytämääni sänkyyn sekä uusien (pimentävien) verhojen ompelua. Tällä hetkellä kun ikkunassa roikkuvat edellisen kodin olohuoneen verhot.

- Niin, olohuoneen verhot. Olen sisustusompelija, eikä olohuoneessamme ole vieläkään verhoja. Ehkä lomalla keksin, millaiset verhot ikkunaan haluan ja ehkä ehtisin toteuttamaankin ne.

- Jäbän huoneen raivaus vaatii myös tavaran karsimista. Olen ladonnut muutosta asti tarpeettomia tavaroita huoneen nurkkaan aikeissani myydä ne joskus kirpputorilla. Tämä projekti on jo aloitettu ja viime sunnuntaista lähtien minulla on ollut pöytä kirpputorilla. Jo ensimmäisenä päivänä tavaroita viedessäni pöytäni ympärille tuli pari rouvaa penkomaan tavaroita ja he ottivat mukaansa melkoisen määrän lasikippoja sun muuta tavaraa. Mahtava juttu, että pääsen niistä itselleni ylimääräisistä tavaroista eroon. Olo tuntuu puhdistuneelta.

Eli siivousta ja hieman ompelutöitä. Jos ilmat jatkuvat samanlaisina kuin tähänkin asti, voi sisällä olla hyvällä omallatunnolla. Aurinkoista ja vähälumista kesäkuun jatkoa kaikille!

Tuunailuja itselle

Viimeistelin tänään kaksi tuunausprojektia. Toinen on ollut työn alla jo melkein kuukauden ja toinen viikon.

Tämän mekon sain poikani kummitädiltä saatesanoin "tämä on ihan sun näköinen mekko ja tästä vois saada kivan hameen". Aivan ihana mekko, kankaana. Mekko olisi mahtunut myös minulle, mutta tuollainen malli ei pue mielestäni ketään muuta kuin raskaana olevaa tai saa ainakin kantajan näyttämään siltä, että viimeisiä viedään, joten mekko pääsi saksien käsittelyyn.

Nips naps yläosa irti, resoria palanen ja sur saumurin alle. Tadaa: valmista tuli alle puolessa tunnissa vaikka vyötärökaitale piti kertaalleen irrottaa ja pienentää 20 cm. En ikinä onnistu mittaamaan resoria kerralla oikean kokoiseksi, aina siitä tulee liian iso. Mutta nyt mekko on muodostunut hameeksi ja minusta tuntuu, että tuosta tulee itselleni hellepäivien pelastus nro 1.

Toinen tuunailu on edennyt hitaasti. Idea on uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä (numero 5-6/14). Ostin 4XL-kokoisen kauluspaidan Fidalta 3 eurolla ja leikkelin siitä mekkoa aina silloin kun aikaa ja inspiraatiota löytyi.

Tänään tein hihapaloista leikkaamistani vinonauhoista olkaimet ja kiinnitin pitsin. Aluksi ajattelin, että pidän mekkoa nappilista selän puolella, mutta mielestäni tuo näyttää paremmalta nappilista edessä. Malli on aika hauska ja tunikan sijaan tästä tuli mekko.  Hellepäivien pelastun nro 2.

Mietin vielä, pitäisikö paitamekko laittaa värjäykseen. Tulisiko sitä silloin pidettyä enemmän...

Rintintintintintitintitin

Tänään huomasin leikkaavani kankaita t-paitaa varten. Ja nyt illalla huomasin että herranjestas, sehän on nyt valmis.

Kyllä siihen melkoisen monta aivopierua sai mahdutettua, mutten anna niiden haitata. Onhan se nyt suloinen, omin käsin tehty omalle Jäbälle. Ja siinä on merkit ja kokolaput ja kaikki.

Eihän sitä vaatteita ikinä opi ompelemaan, jos ei harjoittele. Ja nyt tämä likka meinaa harjoitella urakalla! Sellainen kipinä tehdä vaatteita että oksat pois (ja Jäbällä pieni aukko vaatekaapissa t-paitojen suhteen). Nuo merkit ovat todella vanhat, mutta kokolaput tilasin vähän aikaa sitten (mutten enää muista, että mistä...).

Pylväitä pylväiden perään

Virkkasin pussukan erilaisista lankavarastoni langoista. Annoin sen äidilleni äitienpäivälahjaksi. Pussukkaan on tarkoitus laittaa käytössä oleva yöpaita säilöön ja laittaa se sängylle odottamaan päivisin.

Äitini pyysi tällaista jo varmaan viisi vuotta sitten. Joskus asiat vain ottavat oman aikansa valmistuakseen.

Kuvaustilanne oli mielenkiintoinen, varsinkin Jäbän mielestä.